Suksi luisti Äkäslompolossa...

...vaikka kylmähän siellä oli! 

Treenailin Joulun ajan ja välipäivät Ylläksellä, aivan ihanilla valkoisilla luonnonlumilla. Nautin omista treeneistä ihan vain itseäni ohjaten ja valmentaen ladulla. Treenit jaetaan kehittäviin, palauttaviin ja ylläpitäviin harjoitteisiin, mutta tuolla lyhyellä jaksolla treenini olivat joko kehittäviä tai palauttavia.

Välillä valmentajan (Sini-koutsin) piti vetää siimasta, että mene Sini hiljempaa, jotta kylmään totuttelu sujuisi. Välillä piti tsempata keskittymään tekniikkaan, jotta suksella liikkuminen kehittyisi kehittymistään ja saisin kovemmista treeneistä enemmän irti, ja pari treeniä sain ruoskia selkään ihan kunnolla, että sai naisesta ja koneesta sen mitä piti. Yksi parhaista treeneistä oli mäkitreeni perinteisen tyylillä Isometsän nousussa. Ai että sitä fiilistä, kun tunnustelet koko ajan tasoa, millä kykenet mättämään ennenkuin reisiin iskee sellainen happotaso, ettei vauhtia kykene lisäämään.

Ensin verryttelin kunnolla ja keskityin kovempaan osuuteen; Isometsän nousulle saapuessani tunnustelin, josko sitä alkuperäinen suunnitelma pitäisi. Kyllä, energiaa ainakin oli Joulupäivänä aaton syöminkien jälkeen hyvin.:) Mäkitreeni - piti jaksaa viisi kertaa alhaalta aivan ylös ja palautuksena vain alaslaskuaika. Jokainen nousu olisi oltava ajaltaan edeltävää nopeampi, eli siis nousevin tehoin.

Isometsän nousu x5 mäkitreenin jälkeinen hymy maskin takaa.:)

Lähdin nousemaan pitkää nousua kerran ja toisenkin ja vielä kolmannen kerran. Tuntui hyvältä, keskityin. Ajat paranivat vain muutamia sekunteja per nousu; se oli tarkoituskin, jotta jaksaisin varmasti vielä neljännen ja viidennenkin. Neljänteen nousuun lisäsin frekvenssiä rutkasti, tunnustelin hengitystä ja lihaksistoa, hyvä Sini, TOIMII! Aika oli 15 sek parempi! Ylhäällä odottikin yllätys, kun joku huikean rehellinen tyyppi oli varastanut juomavyöni ladun vierestä. Kyllä nyt jokainen tajuaa, ettei se ole siihen ainakaan unohtunut, jos juomavyön vieressä on lumeen piirretty tukkimiehen kirjanpitoa nousujen määrästä. En saanut lämmintä juomaa, ja pakkastakin oli sen 23 astetta. Viides nousu menikin sitten keskittymisen puutteessa vain hyvin, ei erinomaisesti. Pitopuolesta ei tarvinnut ottaa stressiä, seinäpito oli tuolla pakkasella. Loppuun hyvä verkka hymyillen tyytyväisenä oman kunnon tilasta.

Toinen koneistolle hyvä treeni tuli tehtyä jo maantieteellisesti alemmas valuttua, Oulussa Uudenvuoden aattona Sankivaarassa. Niin mukavaa oli, ettei kipeä polvikaan ollut esteenä. Näistä saisi jo toisen raportin mutta jätän ehkä latutarinoiksi hiihtokoululaisilleni.;)

Juomavyötäni ikävöiden,
Sini

Maltilla maltilla, kesä on vasta edessä päin, sanoo pyöräilijä. Taisi olla Lapin reissun ensimmäisen treenin jälkeen napattu kuva - kylmään totuttelua neopreenimaskin kanssa.